Kauheana päivänä jouduin luopumaan koirastani. Olen nyt lähes vuoden ajan elänyt niiden tassunjälkien kanssa, jotka hän jätti sydämeeni.
Koirani oli paras ystäväni. Se ei koskaan kääntänyt selkäänsä minulle, vaikka kuinka monta kertaa sanoin ”mene pois”. Se oli aina tukenani, silloinkin kun tunsin tuskaa tai surua.
Nyt tiedän, että se on koirataivaassa odottamassa minua. Ja olen kiitollinen siitä ajasta, jonka vietimme yhdessä. En koskaan unohda häntä ja tassunjälkiä, jotka hän jätti sydämeeni.
Tassun jälkiä sydämessä runo
Tassunjälkiä sydämessä, kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Hannele Vänskä
joku kulki sydämeni yli, sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain? Et kai. Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin, merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin. Jätit tassunjälkiä sydämeeni.
Rakkaus lemmikkiin on yhtä vahva kuin tassunjäljet, jotka se jättää jälkeensä.
Tassun jälkiä sydämessä runo ilmaisee, miltä heistä tuntuu luopua lemmikistään ja kuinka vaikeaa se oli heille. He muistelevat kaikkia niitä hyviä hetkiä, joita heillä oli karvaisen ystävänsä kanssa, ja kuinka he eivät koskaan unohda niitä.
Tassunjäljet sydämessä edustavat myös muistoja kaikista niistä onnellisista hetkistä, jotka he jakoivat yhdessä. Vaikka heidän lemmikkinsä on poissa, puhuja tietää, että he ovat aina yhteydessä toisiinsa sydämen tassunjälkien kautta.
Tassun jälkiä sydämessä runo muistuttaa onnillisista hetkistä, jotka hän jakoi lemmikkinsä kanssa, ja sen, miten nuo muistot ovat nyt painuneet hänen sydämeensä.
Hän miettii, miten hänen lemmikkinsä oli aina hänen tukenaan, ei koskaan kääntänyt selkäänsä hänelle, ja miten nuo muistot eivät koskaan unohdu. Puhuja kiittää lemmikkiä kaikesta siitä onnesta, jonka se toi hänen elämäänsä.
Puhuja pohtii, kuinka hänen lemmikkinsä oli aina heidän tukenaan, jopa synkkinä aikoina.
Hän muistaa kaikki seikkailut, joihin he lähtivät yhdessä, ja sen, kuinka hänen karvainen ystävänsä ei koskaan kääntänyt selkäänsä heille. Hän on kiitollinen yhteisestä ajasta ja tietää, että hänen lemmikkinsä on nyt paremmassa paikassa.
Sydänrunon tassunjäljet edustavat puhujan pysyvää sidettä lemmikkiinsä.
Runo kertoo ihmisen rakkaudesta koiraansa kohtaan ja siitä, miten vaikka koira on kuollut, puhuja tuntee yhä läheisyyttä koiransa kanssa. Runossa pohditaan puhujan onnellisia muistoja lemmikkinsä kanssa ja sitä, miten nämä muistot eivät koskaan unohdu.